Elämä jatkuu uuden koronaviruksen kanssa

Kirjoita Vuosi 2020 jää historiaan ainakin sen vuoksi, että ihmiskunta sai seurakseen uuden tartuntataudin, kutsumanimeltään COVID-19, joka levisi pandemiaksi eli maailmanlaajuiseksi epidemiaksi vuoden alkukuukausina. Taudin aiheuttaa virusnimeltään SARS-CoV-2 (nimen selitys alempana). No, uusimpien tietojen mukaan viruksen leviämien alkoi jo vuonna 2019 eli tuo taudin kutsumanimi vuosilukuineen on perusteltu. Vaikka suurin osa tartunnoista on oireettomia tai lievän flunssan kaltaisia, osalle ihmisistä, eritoten ikäihmisistä, tauti on vakava, jopa tappava. Tauti tai ehkä enemmänkin sen pelko on saanut aikaan ennen näkemättömiä muutoksia maailmassa. Se on pysäyttänyt kansainvälisen lentoliikenteen, sulkenut rajat ja ravintolat, monissa maissa myös koulut ja monet työpaikat, ajanut ikäihmiset, taudinkantajat ja tartunnalle altistuneet karanteeniin, ja saanut markkinavetoisen elinkeinoelämän vaihtamaan puheensa julkisen sektorin supistusvaatimuksista kymmenien miljardien avustusvaatimuksiin valtiolta. Suomessakin poikkeusolojen määräysten aiheuttamat muutokset elämänmenoon ovat melkoiset. Monissa muissa maissa ihmisten kokoontumis- ja liikkumisrajoitukset ovat vielä paljon tiukemmat - paitsi tietysti Ruotsissa. Tätä kirjoitettaessa (15.5.2020) epidemian ensi aalto Suomessa näyttää olevan hallinnassa, mutta ei mitenkään vielä ohitse. Rajoitustoimia on ruvettu asteittain purkamaan talouselämän tekohengittämiseksi. Sen seurauksena tartunnat voivat alkaa levitä uudelleen. Saattaa olla, että joitakin entisen arkielämän rajoituksia joudutaan vielä käynnistämään uudelleen, ainakin joissakin paikoissa. Toiveita on, että syksyllä tilanne on jo paljon parempi, mutta se ei tarkoita, että voisimme vaan huokaista helpotuksesta ja siirtää koronakevään jännittävien muistojen joukkoon. Meidän on opittava elämään tämän uuden matkakumppanin kanssa. Meidän on luotava "uusi normaali" elämäntapa.

Miten ihmeessä pieni virus voi saada muutamassa viikossa maailmankirjat ihan sekaisin? En osaa vastata. COVID-19 -taudin aiheuttavan viruksen nimi on siis SARS-CoV-2, mikä tulee englanninkielen sanoista Severe Acute Respiratory Syndrome coronavirus 2. Kakkonen siitä, että virus on aika läheistä sukua vuosituhannen alussa Kaukoidässä esiintyneeen SARS -taudin aiheuttaneelle virukselle. Tämä saatiin aikoinaan aisoihin hyvällä hygienialla ja tiukalla karanteenilla. Niinpä tästä serkustakin aluksi ajateltiin, että Kaukoidän maat sen kyllä pysäyttävät SARSin kanssa opituilla konsteilla niin, ettei siitä mitään pandemiaa tule. Toisin kävi. Nopeilla liikkumisrajoitusmääräyksillä ja tartuntojen jäljittämisellä monet Kaukoidän maat saivatkin taudin aisoihin, mutta virus ehti levitä ympäri maailman. Muut maat ovat sitten seuranneet perässä erilaisin rajoitustoimin ja vaihtelevalla menestyksellä.

Ratkaiseva ero SARSiin verrattuna on se, että tämä kakkonen on paljon "kiltimpi" eli valtaosa tartunnoista johtaa vain lieviin epätyypillisiin oireisin jos yhtään mihinkään. Virus leviää väestössä huomaamattomasti, ja sen hallinta on siksi paljon vaikeampaa kuin aina vakavan taudin aiheuttavan serkkunsa. Viruksen kierto voitaisiin ehkä saada tehokkailla toimenpiteillä loppumaan kokonaan Suomessa tai jollakin muulla rajatulla alueella. Jos virusta kuitenkin edelleen esiintyy muualla maailmassa, voi se tulla uudelleen tällaiselle "puhdistetulle" alueelle eli aiheuttaa uuden epidemia-aallon. Mallimaina pidetyt Singapore ja Etelä-Korea ovat joutuneet tiukentamaan rajoituksia uudestaan, kun tartunnat ovat kääntyneet takaisin nousuun.

"Kukaan ei vielä tiedä, miten SARS-CoV-2 tulee käyttäytymään", sanotaan usein. Totta, paitsi että eihän virus osaa käyttäytyä ollenkaan. Virus osaa vain yrittää tunkeutua kohtaamansa solun sisälle ja tuottaa mahdollisimman suuren määrän jälkeläisiä. Yhdessä ihmisessä syntyy suuri määrä virusta, mutta jotta tartunnat leviäisivät, jonkin ulkopuolisen voiman pitää tavalla tai toisella kuljettaa virukset toisessa ihmisessä olevien solujen viereen. Se jokin on tässä tapauksessa ihminen. COVID-19 taudin tulevaisuus ja SARS-CoV-2 viruksen kohtalo riippuu siis ihmisten käyttäytymisestä.

Vielä ei siis tiedetä, milliseksi ihmisten yhteiselo SARS-CoV-2 -viruksen kanssa pitemmän päälle muodostuu, mutta ainahan sitä voi pohdiskella eri vaihtoehtoja:

• 1. Optimistisin näkemys on, että taudin nykyinen aalto saadaan tukahdutettua erilaisilla liikkumisrajoituksilla ennen pitkää kaikissa maissa. Kiina, Etelä-Korea ja Uusi-Seelanti ovat tätä kirjoitettaessa ainakin aika lähellä sitä. Miksei se voisi onnistua muuallakin? - Useimpien asiantuntijoiden mielestä tämä on kuitenkin epärealistista. Maailmassa on liikaa maita, joissa ei arvosteta edes hallituksen hyvää tarkoittavia ohjeita. Maailmanlaajuiseen tukahduttamiseen pyrkiminen edellyttäisi kansainvälisten yhteyksien sulkua niin pitkään, että seisokin haitalliset seurausvaikutukset talouselämälle ja ihmisten hyvinvoinnille ylittäisivät hyödyn.
• 2. Yleisiä rajoituksia hiljalleen höllennetään ja testaus-jäljitys-eristys-hoito -strategialla rajoitukset kohdennetaan tunnistettuihin tartuntaketjuihin. Näin taudin leviäminen pidetään kurissa ensi vuoteen asti, jolloin siirrytään käyttämään rokotetta. Monet rokotetutkijat ovat lupailleet valmista tavaraa jo tämänkin vuoden puolella. Minä en oikein usko edes ensi vuoteen laajempien rokotusten osalta. Ideoita on kyllä satamäärin, yrittäjiä on paljon, lupaavia tuloksiakin jo, mutta tehon ja turvallisuuden näyttö vie aina aikaa puhumattakaan miljardien annosten valmistamisesta ja annostelusta ihmisiin. Toivottavasti olen väärässä.
• 3. Meidän on varauduttava siihen, että ihmisten vaivana on vielä monina lähivuosina tämä uusi taudinaiheuttajavirus, joka keskimääräisestä kiltteydestään huolimatta sairastuttaa osan meistä vakavasti, jopa hengenvaarallisesti. Tämä on minusta todennäköisin vaihtoehto. Suomessa kuolee eri syistä keskimäärin 150 ihmistä päivässä. Valtaosa kuolevista kuuluu ikänsä puolesta koronaviruksen riskiryhmään, ja useimmilla heistä on yksi tai useampi muukin riski, krooninen tauti. Korona on heille yksi lisäriski muiden päälle. Tätä kirjoitettaessa koronavirukseen on kuollut Suomessa kolmisensataa ihmistä. Se on selvästi vähemmän kuin mitä vuotuinen kausi-influenssa yleensä vie mennessään. Influenssaan on rokote, riskiryhmille ilmainen. Silti puolet riskiryhmäläisistä jättää sen ottamatta. Ilmeisesti riskeihin totutaan, ehkä vielä koronaankin.

Tartuntojen leviämisen voimakas jarruttaminen hidastaa laumaimmuniteetin syntymistä. Laumaimmuniteetti on väestötason käsite. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa riittävä osa ihmisistä on tullut taudille immuuniksi joko luonnollisen infektion tai rokotuksen vaikutuksesta, jolloin väestöön tuotu virus ei enää löydä riittävästi uusia alttiita ihmisiä ja tartuntaketjut pysähtyvät alkuunsa. Ei tiedetä, kuinka suuren osan väestöstä pitää kohdata ja läpikäydä SARS-CoV-2 -tartunta, ennen kuin laumaimmuniteetti pysäyttää viruksen leviämisen. Tuhkarokon kohdalla siihen tarvitaan 95% väestöstä ja polionkin kohdalla 90%. Nyt toukokuun puolivälissä SARS-CoV-2:n suhteen ollaan vielä alle 5%:ssa. Kestää kauan!

Toivottavasti koronarokotteen kehittäminen onnistuu. Aina rokotteen kehittäminen ei onnistu, vaikka polku alkuvaiheessa näyttäisi suoralta ja kuopattomalta. HIV:n aiheuttama immuunikato leviää yhä maailmalla, vaikka rokotetta on yritetty kehittää kohta 40 vuotta.

Entäs sitten lääkehoito? Toivottavasti löytyy pian tehokkaita ja turvallisia lääkkeitä COVID-19 -taudin hoitoon. Tälläkin rintamalla kymmenet, ehkä sadat tutkimusryhmät ympäri maailman ahertavat uutterasti. Pieniä lupauksia on ilmassa, mutta todistetusti todella tehokasta lääkettä ei vielä ole tiedossa. Immuunikato on saatu useimmissa maissa hyvin hallintaan lääkehoidolla, mutta moneen muuhun virustautiin lääkkeitä ei ole löytynyt.

Toivottavasti opimme uuden normaalin elämäntavan, joka hidastaa tartuntojen leviämistä mutta sallii yhteiskunnan ja talouden välttämättömien pyörien pyöriä. Ihmiskunta on nyt tavallaan samassa tilanteessa kuin sata vuotta sitten. Silloin maailmaa ravisteli useassa aallossa espanjantauti, influenssapandemia. Talouselämä oli lamassa ensimmäisen maailmasodan - Suomessa kansalaissodan - jäljiltä niin, ettei hallitusten päätöksiä tarvittu rattaiden pysäyttämiseen kulkutaudin vuoksi. Influenssa-aallot sitten tyyntyivät, mutta senkin jälkeen kulkutauteja riitti. Muun muassa kurkkumätä vei monesta perheestä lapsia ja joskus aikuisiakin. Senkin kanssa oli elettävä. Antibiootteja ei vielä ollut. Rokote kurkkumätään saatiin vasta 1940-luvulla. Se on käytössä edelleen.

Ihminen on sopeutuvainen eläin ja keksii kyllä konsteja mukavuusalueensa laajentamiseksi. Niitä pitäisi vaan kaikkien käyttää. Jo ennen tehokasta lääkehoitoa HIV:in leviämistä voitiin hillitä turvaseksillä ja huumepistoja välttämällä. Vakavia liikenneonnettomuuksia on vahvasti vähennetty noudattamalla liikennesääntöjä ja käyttämällä autoissa turvavöitä. Juhannushukkumisia voitaisiin estää, jos veneessä olijoilla olisi päällään kelluntaliivit eikä kädessä kossupulloa.

Yksi osa uutta normaalia on tartuntamahdollisuuksien minimointi. Vältetään "turhaa" fyysistä läheisyyttä muiden ihmisten kanssa. Pestään kädet useasti. Yskitään ja aivastetaan hallitusti paperinenäliinaan tai hihaan. Hakeudutaan koronaterveysasemalle, jos on vähänkin syytä epäillä koronavirustartuntaa. Liikutaan reippaasti ulkona turvaetäisyydellä. Autetaan sisätiloihin suljetut riskiryhmäläiset ulos turvallisella tavalla. Iloitaan kevään tulosta ja kesästä. Hymyillään kun tavataan!

Tapani Hovi

Emeritus tutkimusprofessori (virologia) ...